Ilon aiheita

Kustannustehokasta ajankäyttöä, tai vanhan savolaisen sananlaskun mukaan "vie männessäs ja tuo tullessas". Sateisen sunnuntain hyödynsin kustannustehokkaasti. Tein päivän kuntoilun tarkistamalla ensi viikon yökoulupaikkamme ja seuraavan aamupäivän kävelyreitin napsien samalla kuvia opetukseen. Huomenna tutkimme oppilaiden kanssa ympin tunnilla kylien muinaspolkujen karttoja ja yritämme järjestää kuvat etenemisjärjestykseen Ylipään laavulta Mattilanperän ja Jylhän risteykseen asti. Kävelyreitin viimeisen kolmen kilometrin kuvat ovat vielä ottamatta. Niiden asettaminen kartalle järjestykseen toteutuu ensi viikolla ennen yökoulua.

Lyhyin reitti, jonka kuljin, on noin 10 km. Hieman pitempi, Jylhänkallion kautta kiertävä, on noin kaksi kilometriä pitempi. Kerroin oppilaille, että lyhyimmällä reitillä on vajaan kilometrin mittainen vanha peltotie, jota ei ole käytetty muutamaan vuoteen. Olin eilen litimärkä puoleen reiteen asti kahlatessani kasvuston läpi. Osa lapsista olisi kainaloihin asti nokkosten seassa, jos käyttäisimme tuota reittiä. Koko luokka oli sen kannalla, että kuljemme hieman pitemmän matkan ja selviämme todennäköisemmin lähes kuivin jaloin. Joku lapsista kauhisteli käveltävän matkan pituutta. Rauhoittelin häntä, ettei meillä ole kiire ja pysähdymme Jylhän laavulle evästauolle. Rauhoittelu vaikutti menevän maaliin.

Isäni lempisanontoja on, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Samaa mietin itse tekemäni oppimateriaalin suhteen. Värikopio on tietysti mustavalkoista kalliimpaa, mutta tässä tarkoituksessa välttämätön. Vuosien saatossa olen myös tullut siihen tulokseen, että lasten käytössä oleva paperimateriaali on syytä laminoida, jos materiaalia aikoo käyttää uudestaan. Kun kerran aloin itse materiaalia tekemään, niin teen sen kerralla käyttöä kestäväksi. Pystyn kuvien avulla luomaan oppilaille jonkinlaisen kuvan kuljettavasta maastosta etukäteen. Mäkiä meillä ei näillä seuduin montaa ole, mutta ymmärrettävästi 12-13 km kuulostaa pitkältä. Kuvien avulla pystyn helpottamaan epätietoisuuden tunnetta maaston kuljettavuudesta. Otamme kuvat mukaan myös matkalle. Jaan ne oppilaspareille tai ryhmille. Oppilaiden tehtävänä on kertoa, milloin olemme heidän hallussaan olevien kuvien kohdalla. Näin ympäristöä tulee seurattua tarkemmin kävelyn aikana.

Iltapäivällä suuntasin Pattijoen keskustaan kaupungin nuorisotilaan Hengariin. Olin sopinut nuorisotyöntekijän kanssa telttojen noudosta. Omasta "to do"- listastani voin ruksia teltat ja makuualustat haetuiksi. Ensi viikolla haen Saloisten yläkoululta haavit lainaan vesistötutkimusta varten. Vanhempainyhdistyksen puuhaihminen hoiti pyynnöstäni yöpymisluvan kysymisen maanomistajalta. Tämäkin asia on hoidossa. Muutamia asioita on vielä työn alla. Tärkeimpänä niistä turvallissuusuunnitelma ja riskiarvio. Vaivatta ehdin hoitaa kaikki tehtävät asiat tämän viikon aikana. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Pätee myös yökoulun ja vaellusreissun kohdalla.

Voi kuulostaa isolta työltä järjestää yökoulua metsään koulualueen ulkopuolella. Iso se olisikin, mikäli apuna ei olisi muita yhteistyötahoja. Nuorisotoimesta ja yläkoululta sain "totta kai saatte lainata" vastaukset ja koulumme vanhempainyhdistys on todellinen lottovoitto. Ilman vanhempainyhdistyksen kontakteja ja konkreettista apua moni asia jäisi toteutumatta ja retket tekemättä. Yökouluun emme tarvitse kuljetusta, mutta esim. elokuun lopussa toteutuva Kastellin jätinkirkkoon tutustuminen edellyttää kuljetusta. Koululla ei kuljetusrahoja juuri ole. Vanhempainyhdistys mahdollistaa tuonkin matkan.

Hanketyötkin ovat lähteneet vauhdilla liikkeelle, vaikka loppukevään ja alkukesän ihmisten tavoittamisen haasteet alkoivat jossain vaiheessa ärsyttää ihan aikuisten oikeasti. Viisastuin tästä ja viimeisimmässä sähköpostissa pyysin vastaukseksi ainakin lukukuittausta. Ehkä hanketöiden etenemistä vauhditti sekin, että liitin lopulta sähköpostin saajaksi myös riittävän korkealla hierarkiassa olevan henkilön. Pohjatyöt maan muokkaamisessa on tehty ja samalla pääsimme eroon lupiini- ja kurtturuusukasvustoista, jotka olivat vallanneet Vekkulan ja koulun pihan välisen rinteen.

Oppilaille olen kertonut, että osa tunneistamme on YMKA-tunteja, joilla he auttavat minua opinnoissani. Yksinkertainen virke, jolla oli suuri vaikutus luokkaan. Lasten osallistaminen ja heidät tärkeiksi tekeminen on usein opettavaa asiaa tärkeämpi. Olen vuosien varrella oppinut, että ihminen on lähtökohtaisesti kehuvetoinen. En tarkoita ylenpalttista tavan vuoksi kehumista, vaan aitoa nähdyksi ja arvostetuksi tekemistä. Sitähän me aikuisetkin toisiltamme odotamme, miksipä jättäisimme lapset paitsi samoja tuntemuksia. Isompien oppilaiden kanssa osallistaminen on tietenkin helpompaa. Tänään vapaaehtoinen ryhmä hoiti lukujärjestyksemme kuntoon. Pakko myöntää, että visuaalisesti siitä tuli paljon hienompi kuin mihin itse olisin pystynyt.

Toin koulun alkaessa luokkaan tiipiin rauhallista työskentelyä varten. Se on ollut niin suosittu, että lupasin tuoda toisen. Tänään kolmen oppilaan ryhmä teki siellä ryhmäkeskustelutehtävää. Ulos tullessaan yksi oppilaista totesi, että luokassa on paljon viileämpää kuin sisällä tiipiissä. Saimme hyvän keskustelu, mistä lämpöeron vaihtelu johtuu. En arvannut ostosta tehdessäni, kuinka paljon voin hyödyntää sitä opiskelussa.

Hyvin on opiskelu alkanut ja ensi viikon yökoulusta oppilaat taitavat olla lähes yhtä innoissaan kuin ope.